Taas yksi viikko välissä ilman tuntia. Olen todennut käytännössä, että toimii hyvin kun käyn aina kaksi viikkoa peräkkäin tunnilla ja sitten jätän yhden viikon väliin. Tuo tuntipäivä kun on aika hektinen töiden ja koiran ja tallille reissaamisen yhteensovittamisen takia niin yksi lepoviikko silloin tällöin tekee ihan hyvää, jaksaa paremmin :) Varmaan keväämmällä on sitten eri asia, kun rupeaa olemaan valoisampaa ja lämpimämpää, mutta ainakin talviajan jatkan näin.

Tällä kertaa koulua, ratsuna jälleen G. Siitä muodostuu näemmä mulle ihan vakioratsu ;) Ei sen puoleen, ei mulla kauheasti ole mitään sitä vastaan, meillä sujuu yhteistyö ihan kiitettävän mukavasti! Tämän ja ensi kerran teemoina on istunta. Tänään keskityttiin ylävartaloon. Toisin sanoen kommenttia tuli käsien asennosta ja elävyydestä (myötäileekö tarpeeksi hevosta esim. siirtymisissä), hartioiden jäykkyydestä jne. Kaiken kaikkiaan luulen, että jokainen meistä tsemppasi kovasti, sen verran vähän kritiikkiä tuli opettajalta :) Tehtiin lähinnä käynti-ravi siirtymisiä ja sitten yhdistettyä tehtävää, jossa kentän kulmaan tehtiin laukkaympyrä, ympyrän jälkeen harjoitusraviin, ravissa kääntyminen pitkän sivun suuntaiselle suoralle, jolla oli puomi ja siirtyminen käyntiin juuri ennen puomia.

G oli aivan loistava koko tunnin! Erityisesti käynti-ravi siirtymiset meni meillä tosi, tosi hyvin, ei tarvinnut kuin aavistus painoa alas ja taaksepäin käyntiin siirtymistä varten ja pienellä pohjehipaisulla uudelleen tahdikkaaseen raviin. Kaikki ratsastaneet tietävät sen huiman eron siinä, joutuuko hevosta tahkoamaan eteenpäin/ hidastamaan tosi voimakkailla avuilla vai riittääkö pienet avut, jolloin kaikki liikkeet ja siirtymiset tapahtuvat kuin itsestään ja todella tuntuu siltä kuin olisi yhtä ajatusta hevosen kanssa :) Tällä tunnilla oivalsin ehkä ensimmäistä kertaa (joo'o, on sitä ratsastettu jo yli kymmenen vuotta ;) miltä puolipidätteen pitäisi oikeasti tuntua ja miten sen pitäisi vaikuttaa hevoseen. Okei, harvoin ratsastus on tätä tunnin alusta lähtien, yleensä tarvitaan aluksi voimakkaampia apuja niin että ne oikeasti menevät läpi ja hevosen herkistyessä voidaan sitten siirtyä huomaamattomampaan ratsastukseen. Ratsastuskoulussa tietenkin vaikuttaa myös se, minkälainen ratsastaja hevosella on ollut edellisellä tunnilla, kuinka valmiiksi läpiratsastettu hepo on kun itse nousee selkään. Mulla ei ollut tällä kertaa ainakaan valittamista ;) Mutta jottei menisi pelkäksi hehkuttamiseksi, niin todettakoon, että meidän laukat eivät olleet tällä kertaa mitenkään hienoja. Nousi ihan kivasti, mutta rytmi ympyrällä oli aika usein hukassa. Multa olisi pitänyt irrota paljon voimakkaampia pohjeapuja, mutta ei vaan pystynyt...

Kaiken kaikkiaan silti todella kiva tunti kylmästä huolimatta!